LAJIENVÄLINEN KOMMUNIKAATIO
JA VIENANMEREN MAITOVALAAT

Eräs mielenkiintoinen ihmisen ja luonnon kohtaamisen raja-alue on meri. Mitä vastakaikua ihminen on saanut tuntemattomien vesien äärellä? Arvoitusta voi lähteä ratkomaan sileille rantakallioille uurrettujen muinaisten kalliopiirrosten kuvastoa tutkimalla.

Maitovalaat ajan virrassa

Lähialueillamme eläimiä, ihmisiä ja kosmisia merkkejä on piirretty kallioihin Karjalan äänisjärven itärannalla. Runsas esiintymä on löytynyt myös Uiku- ja Umba-joen vesistöjen varrelta Kuolan niemimaalta. Karjalan tasavallan ja Kuolan alueella on kolme suurta kalliopiirroskenttää. Vienanmeren alueella yhä edelleen kesäisin jäämereltä vierailevat maitovalaat ovat olleet ilmiselvästi kalliopiirrosten aiheena. Missään muualla maailmassa valaita ei ole kuvattu yhtä monipuolisesti. Voidaan jopa spekuloida maitovalaan olleen jonkin muinaisilla pyyntialueilla liikkuneen klaanin toteemieläin.

uiku-joen seudulta löydetty muinainen kalliopiirros

Vienanmeren alueelta löydettyjen kalliopiirrosten kuvaukset antavat vihjeitä muinaisten saamelaisheimojen shamaanien yhteydestä maitovalaisiin. Oheinen esimerkki on uurroskopio Uiku-joen läheisyydestä löydetystä kalliopiiroskuvasta. Piirroksessa on kuvattu vierekkäin maitovalas ja valasvartaloinen ihminen. Ihmisen suusta lähtevä pitkänomainen kieli on tulkittavissa kalliokuville ominaisen liioittelun kautta ihmisen äänen representaatioksi. Valaan hengitysaukon kohdalla näemme pyöreitä renkaita, jotka symboloivat mahdollisesti valaan ääntelyä. Maitovalas on valaista ainoa, joka ääntelee myös pinnan päällä ollessaan. Ihmishahmon ovaalinmuotoiset kädet tai käsien jatkeet on puolestaan mahdollista mieltää soittimiksi. Yhdistettynä symbolit viittaavat ihmishahmon kuvaavan muinaisen shamaanin kanssakäyntiä maitovalaan kanssa - konservatiivisempiakin tulkintoja on toki esitetty.

Mikäli oletetaan, että Vienanmeren alueen kalliopiirrokset todella kertovat meille muinaisten esi-isiemme kommunikaatioyrityksistä maitovalaiden kanssa, on syytä huomauttaa, ettei toiminta ole ollut historiassa ainutlaatuista. Mm. Jim Nollman on kirjassaan Dolphin Dreamtime kuvannut Australian aboriginaalien tapaa kalastaa yhteistyössä delfiinien kanssa. Heimon shamaani hankaa yhteen kahta kuvioitua keppiä veden äärellä kutsuen delfiinejä kalastamaan kanssaan. Myös Jaques Cousteau on dokumentoinut Mauretanian rannikon Imragen heimon kalastajien yhteistyötä delfiinien kanssa.

Valaat ja kommunikaatio

Valaiden kanssa kommunikoidessaan ihminen on oppinut käyttämään niiden ääntä muistuttavia soittimia. Valaat itse viestivät niin sanottuja klik-ääniä käyttäen. Hieman lepakoiden tapaan valaat luotaavat ympäristöään kimpoavin paineiskuin muodostaen samalla maailmastaan kolmiulotteisen kuvan. Valaiden ääninäkö on erinomainen, mm. delfiini pystyy erottamaan kahden sadan metrin päästä tulitikkurasian kokoisen esineen kalasta.

Kommunikatiiviselta kannalta valaiden kielen tekee mielenkiintoiseksi niiden tapa viestiä toisilleen. Nykyisen todistusaineiston pohjalta (esim. kaskelottitutkimukset) näyttää siltä, että valaat kommunikoivat mahdollisesti niin sanottujen holosonaaristen "äänikuvien" avulla, joihin on inhimilliseen äänenkäyttöön verrattuna pakattu massiivinen määrä tietoa. Lisäksi Skotlannin alueen tutkimuksissa on saatu selville, että delfiinit aloittavat viestinsä liittämällä alkuun erityisen äänikuvion, joka toimii eräänlaisena delfiinin yksilöllisenä nimikirjoituksena. Valaita, niiden älykkyyttä ja kommunikaatiota voi syystäkin pitää erittäin kehittyneinä.

Kaiku yhteisenä kielenä

Mm. maitovalaiden ylivoimaisen monimutkainen äänenkäyttö ihmiseen verrattuna on asettanut asiasta kiinnostuneet hankalan kysymyksen eteen: miten saatamme tutkia näiden merten kanarialinnuiksikin kutsuttujen eläinten kommunikaatiota?

Koska ihmisen ja valaan kommunikaatiomallit ovat toisista maailmoista, yhden mahdollisuuden keskinäiseen yhteyteen pääsemisestä tarjoaa kaiun käsite - kyky lähettää ja tulkita takaisin heijastuvia signaaleja. Koska valaiden viestinnän "koodien" avain on tavoittamattomissa, kenties kommunikaation pohjaksi riittäisi molemminpuolinen ymmärrys toisistamme. Tässä erääksi ratkaisumahdollisuudeksi tarjoutuu kielen esteettinen ulottuvuus. Jos valaat käyttävät kieltä ihmisen tavoin esteettisenä välineenä, niiden kanssa saattaa olla mahdollista päästä yhteyteen nimenomaan esteettisen, ei kielellisen ulottuvuuden kanssa.

Asialle omistautunut Jim Nollman, amerikkalainen muusikko ja valasaktiivi, on testannut lähestymistapaa konkreettisesti mm. Kanadan rannikolla miekkavalaiden, Alaskassa delfiinien ja Vienanmerellä maitovalaiden kanssa. Nollmanin ajatuksena on ollut viedä oman lajimme musiikkia valaiden kuultavaksi ja luoda näin esteettinen "keskusteluyhteys". Musiikilliset keskustelutuokiot ovat Nollmanin oman näkemyksen mukaan olleet ajoittain myös hedelmällisiä, mm. Vancouverin rannikolla hän on onnistunut saamaan miekkavalasäidin osallistumaan toistuviin kitarajammailusessioihin kanssaan. Vienanmeren maitovalaiden kanssa Nollman on pyrkinyt yhteyteen mm. perinteisen tiibetiläisen soittimen, "laulavan kulhon" avulla. Historiallisissa kalliokuvamaisemissa suoritetut maitovalaan ja ihmisen välistä yhteyttä tallentaneet äänitykset huokuvat kaikuja vuosituhansien takaa.



Perustietoa maitovalaista